Työttömyys.

Tuo suuri ongelma maassamme, joka vain kasvaa. Syntipukkina usein käytetään työpaikkojen vähyyttä ja huonoa taloustilannetta. Myönnetään, että työpaikkailmoituksia itsekin läpi käyneenä olen todennut, että useaan paikkaan vaaditaan alan koulutusta ja laajaa kokemuspohjaa, monipuolisesta kielitaidosta puhumattakaan. Se jo itsessään karsii hakijoita ja haettavia paikkoja. Vaatimustaso koetaan niin kovaksi, ettei paikkoja uskalleta edes hakea.

Väitän kuitenkin, että kaikista ongelmista suurin ja työttömyyteen kannustavin ongelma on huono palkkataso ja liiallinen verotus, joihin puuttumalla saisimme aikaan hyvinkin paljon myönteisiä asioita.

Yrittäminen Suomessa on tehty erittäin hankalaksi ja yrittäjiä verotetaan käsittämättömän paljon, varsinkin pieniä yrityksiä, joita pitäisi juuri päin vastoin kannustaa ja tukea kasvamaan ja tuomaan lisää työpaikkoja. Yritysten verotusta pitäisi porrastaa ja verottaa enemmän vasta kun yritys oikeasti on tuottoisa ja seisoo omilla jaloillaan. Pieniä yrityksiä pitäisi tukea enemmän, jotta kasvu olisi mahdollista. Ja on siinä sekin, että kun palkat on paskat lähes alalla kuin alalla, ei ole varaa kuluttaa rahojaan kaiken maailman firmoihin ja palveluihin.

Nykypäivänä koetaan myös, ettei kannata mennä töihin, sillä työttömänä "tienaa" enemmän. Palkkatasot ovat liian pieniä verrattuna työttömänä saataviin tukiin ja etuuksiin. Itsekin velallisena olen tehnyt monet laskutoimitukset ja tullut siihen tulokseen, ettei kannata mennä osa-aikaisiin töihin, sillä saan ansiosidonnaista enemmän tai saman verran tekemättä mitään, kuin palkkaa osa-aikaisesta työstä (soviteltu päivärähä mukaan laskettuna). Siispä etsin kokoaikaista työtä, joka taas karsii haettavien työpaikkojen määrää ja työttömänä kotona kulutettu aika taas näyttää yhä huonommalta ansioluettelossa.

Työssä käyminenkin maksaa, sillä monessa kaupungissa joukkoliikenne ei toimi ja tarvitaan auto työmatkoihin. No siitä päästään auton pitämiskustannuksiin ajokortista ja autolla ajamisesta puhumattakaan. Työpäivän aikana tarvitsee myös usein ravintoa enemmän kuin vain kotona lojuessa, joka johtaa taas rahan menoon. Ja jos on vielä lapsia, pitää hoitokin järjestää - erittäin kallista, varsinkin jos ei saa hoitopaikkaa työmatkan varrelta - vielä kalliimpaa.

Paikkakunnan vaihtoonkaan ei ole varaa, joten olen hakenut ja hakenut, kouluttautunut kun on ollut vähänkin varaa ja hakenut vielä lisää kokoaikaisia töitä. Minulla kävikin tuuri, löysin työpaikan, mutta kuinka moni kaltaiseni ei ole löytänyt? Heitä on liian monta ja liian monta on myös heitä, jotka eivät viitsi edes etsiä. Jotain olisi siis tehtävä ja pian. Nostettaisiinko siis palkkoja ja kannustettaisiin pieniä yrityksiä kasvamaan ja luomaan meille työpaikkoja? Kukapa sitä jäisi mieluumin kotiin istumaan jos palkkaa saisi vaikka kaksin- tai kolminkertaisen määrän työttömänä saatuihin rahoihin verrattuna? Silloinhan sitä olisi varaa käydäkin töissä ja elää ja maksaa asuntolainat ja ottaa vaikka lisää, joka johtaisi myös siihen, että veronmaksajat lisääntyisivät.

Niinpä niin. siinä taas ongelmaa kerrakseen.

Koulukiusaamista, työttömyyttä, mielenterveysongelmia, surkeaa vanhushuoltoa ja perheväkivaltaa. Jokainen ihminen varmasti näkee ympärillään, että näissä asioissa olisi parantamisen varaa. Päättäjät eivät kuitenkaan syystä tai toisesta pääse yhteisymmärrykseen lakimuutoksista ja toimintamalleista. Tässäpä syy, miksi suorasanaisena naisena päätin tätä kautta kissan nostaa pöydälle.

 

Siispä aihe 1

Väkivalta ja päihdeongelma = mielenterveyspalvelujen ja avunsaannin puutteellisuus

Rinnastan nyt juttuni alkoholismiin, sillä siltä saralta minulla on eniten kokemuksia, mutta toki tätä samaa ajatusmallia voi soveltaa myös muihin päihteiden väärinkäyttäjiin. Painotan, että tämä ei ole mikään tutkimustulos, vaan täysin oma mielipiteeni asiasta.

Monesti olen kuullut, että alkoholistit hakevat sitä jatkuvaa mielihyvää, jonka seurauksena heistä tulee alkoholisteja. Mielestäni tämä on vain hyvin pieni osa totuutta. Kukaan täysijärkinen ja terve ihminen ei koe tarvetta vetää päätä niin sekaisin, että ei tiedä onko yö vai päivä. Alkoholisti käyttää alkoholia aluksi syystä tai toisesta väärin, kunnes ei pysty lopettamaan. Lopettamisen vaikeus voi johtua yhtä hyvin aivojen välittäjäaineiden sekoamisesta tai opitusta tavasta, kuin riippuvuudestakin. Alkoholistit ovat usein itsetuhoisia ja saattavat yrittää tappaa itseään alkoholilla tietoisesti. He saattavat myös rankaista itseään juomalla. Juomisen taustalla on usein mielenterveydelliset syyt tai rankat kokemukset elämässä, joita henkilö ei vain pysty käsittelemään.

Alkoholisti ei parane koskaan, mutta sairautta voi hoitaa ja ko. henkilö pystyy sitä itse hallitsemaan, kunhan saavuttaa oikeanlaisen hoidon ja tuen. Nykyään kaiken maailman riippuvuuksia mielellään hoidetaankin, mutta kuten Suomessa yleensä, ei hoideta sairauden syytä, vaan oireita. Vaikeaksi läheisen hoitoon saaminenkin on tehty, sillä mitään ei voi tehdä ilman "aikuisen potilaan" omaa tahtoa. Moniin mielenterveyssairauksiin liittyy alkoholin käytön lisääntyminen ja masennus. Masennusta voi toki olla ilman mielenterveydellistä sairauttakin, mutta oli se tullut mistä hyvänsä, on se aina tärkeää hoitaa pois. (Enkä tarkoita nyt järjetöntä määrää psyykelääkkeitä, vaan ihan vain puhumista ja todellisten syiden selvittämistä.)

Sitten aiheeseen väkivalta. No sehän sopii ryyppäämisen kanssa yhteen kun nenä päähän. Valitettavasti alkoholi ja muut päihteet tekevät ihmisestä aina vielä normaalia impulsiivisemman. Ja kun taustalla on muut ongelmat ja niitä haudotaan päänupissa ja sotketaan vielä viinaksetkin mukaan, lopputulos on arvaamaton. Uskokaa tai älkää, mutta väkivaltaisen voi kuitenkin passittaa poliisin kyydissä joko sairaalaan pakkohoitoon tai putkaan, jota suosittelen lämpimästi jos tällainen tilanne vastaan tulee. Muistakaa kuitenkin, että tässä asiassa suomalainen tarvitsee naapureitaan, nimittäin jos on flippailevan ihmisen luona, ei välttämättä voi itse soittaa apua. Ollaan siis hyviä naapureita ja soitetaan me sitä apua kun voidaan!

Alkoholismi kulkee myös geeneissä, mutta kaikista geenin omaavista ei silti tule alkoholisteja. Kaikki riippuu siitä, miten pidät huolta itsestäsi ja psyykeestäsi. Itselläni tämä geeni on. Sen huomaa helpoiten siitä, että juuri koskaan ei tule juomisesta huono olo, pelkällä oluella voi saada itsensä muistittomaksi, sillä omaa rajaa ei tiedosta ja krapulaa ei juurikaan tule. Jos siis oksennat tai otat baarissa ollessasi välillä vettä kun tulee se oma raja vastaan, olet onnekas! - Et ole perinyt alkoholistigeeniä.

Mitä siis pitäisi tehdä kun tuntuu, että nämä ongelmat vain yleistyvät? Alkoholilain kiristäminen ei auta, vaan on parannettava mielenterveyspalveluja ja lakeja, joilla saa oikeasti apua tarvitsevat ihmiset hoitoon. Tällä hetkellä kaikki on tehty hyvin vaikeaksi, mutta toivottavasti tulevaisuudessa asiat olisivat toisin.

Pidän romaaneiden lukemisesta ja naisena usein tulee luettuakin romanttista ja ennalta arvattavaa hömppää. Yhden kerran menin taas kaupassa kirjahyllyjen luo ja ajattelin, että hei, otanpas tällä kertaa jonkun toisenlaisen kirjan!

Hetken selailtuani kirjojen takakansia löysin mieleiseni. Kirja oli John Verdonin Numeropeli. Huikea rikosromaani, joka kertoo eläkkeelle jääneestä murharyhmässä työskennelleestä poliisista. Kirja on kirjoitettu erittäin mukaansa tempaavasti ja tapahtumien alkamista ei tarvitse odotella. John Verdon yllätti minut erittäin positiivisesti, siksi minulla onkin jo menossa kyseisen kirjailijan ja kirjasarjan kolmas teos. Suosittelen kaikille lukemisesta pitävälle lämpimästi! :)

Tuunasin vanhasta Fishing Game -pelistä itselleni tupareiden ohjelmanumeron, joka osoittautui aika hauskaksi ja aikaa vieväksi aktiviteetiksi ystävien ja tuttujen kesken. Ja parasta on, että peliä voi pelata vielä perinteisellä tyylilläkin. Minun tarvitsi ainoastaan ottaa puolet kaloista ja piirtää niiden pohjiin pisteet. Tein myös kahteen kippoon laput, joissa myös toisissa oli pisteet ja toisissa ei. Lappuja tein reilusti, jotta vieraat saisivat onkia useammankin kalan juhlien aikana.

Säännöt olivat yksinkertaiset: Jos ongit kalan, jossa on piste pohjassa, saat nostaa pisteellisen lapun ja sama toisinpäin.

Pisteellisissä lapuissa luki drinkkiohjeet, jonka ongittuaan vieras sai tehdä itse onkimansa drinkin hankkimistani tarpeista. Pisteettömissä lapuissa oli taas tehtävä. Tehtäviä voi keksiä mitä haluaa ja mikä millekin kaveriporukalle sopii. Minulla oli tehtävinä mm. "Kerro vitsi", "Pidä kissalleni onnittelupuhe" (kissani oli juuri saanut pentuja) ja "Ongi uusi kala". Hauskoja ovat usein juuri ne tehtävät, joissa on pilke silmäkulmassa, mutta ei tarvitse nolata ketään.

Vinkkinä vielä, että jos käytät pelissä drinkkiohjeita, kuten minä tein, kannattaa valita drinkit, joita voi tehdä samoista tarpeista pienillä muutoksilla (esim. maitopohjaiset drinkit: marianne, valkovenäläinen tmv.) ja laskea paljonko niihin menee raaka-aineita siihen nähden kuinka monelle lapulle laitat kutakin laatua. Myös kertakäyttömukeja on hyvä varata riittävästi. Drinkkiohjeet toimivat sinänsä hyvin pelissä, sillä jos vieras alkoi olla liian päihtynyt, ei hän myöskään enää saanut kalaa ongittua... ;)