Työttömyys.

Tuo suuri ongelma maassamme, joka vain kasvaa. Syntipukkina usein käytetään työpaikkojen vähyyttä ja huonoa taloustilannetta. Myönnetään, että työpaikkailmoituksia itsekin läpi käyneenä olen todennut, että useaan paikkaan vaaditaan alan koulutusta ja laajaa kokemuspohjaa, monipuolisesta kielitaidosta puhumattakaan. Se jo itsessään karsii hakijoita ja haettavia paikkoja. Vaatimustaso koetaan niin kovaksi, ettei paikkoja uskalleta edes hakea.

Väitän kuitenkin, että kaikista ongelmista suurin ja työttömyyteen kannustavin ongelma on huono palkkataso ja liiallinen verotus, joihin puuttumalla saisimme aikaan hyvinkin paljon myönteisiä asioita.

Yrittäminen Suomessa on tehty erittäin hankalaksi ja yrittäjiä verotetaan käsittämättömän paljon, varsinkin pieniä yrityksiä, joita pitäisi juuri päin vastoin kannustaa ja tukea kasvamaan ja tuomaan lisää työpaikkoja. Yritysten verotusta pitäisi porrastaa ja verottaa enemmän vasta kun yritys oikeasti on tuottoisa ja seisoo omilla jaloillaan. Pieniä yrityksiä pitäisi tukea enemmän, jotta kasvu olisi mahdollista. Ja on siinä sekin, että kun palkat on paskat lähes alalla kuin alalla, ei ole varaa kuluttaa rahojaan kaiken maailman firmoihin ja palveluihin.

Nykypäivänä koetaan myös, ettei kannata mennä töihin, sillä työttömänä "tienaa" enemmän. Palkkatasot ovat liian pieniä verrattuna työttömänä saataviin tukiin ja etuuksiin. Itsekin velallisena olen tehnyt monet laskutoimitukset ja tullut siihen tulokseen, ettei kannata mennä osa-aikaisiin töihin, sillä saan ansiosidonnaista enemmän tai saman verran tekemättä mitään, kuin palkkaa osa-aikaisesta työstä (soviteltu päivärähä mukaan laskettuna). Siispä etsin kokoaikaista työtä, joka taas karsii haettavien työpaikkojen määrää ja työttömänä kotona kulutettu aika taas näyttää yhä huonommalta ansioluettelossa.

Työssä käyminenkin maksaa, sillä monessa kaupungissa joukkoliikenne ei toimi ja tarvitaan auto työmatkoihin. No siitä päästään auton pitämiskustannuksiin ajokortista ja autolla ajamisesta puhumattakaan. Työpäivän aikana tarvitsee myös usein ravintoa enemmän kuin vain kotona lojuessa, joka johtaa taas rahan menoon. Ja jos on vielä lapsia, pitää hoitokin järjestää - erittäin kallista, varsinkin jos ei saa hoitopaikkaa työmatkan varrelta - vielä kalliimpaa.

Paikkakunnan vaihtoonkaan ei ole varaa, joten olen hakenut ja hakenut, kouluttautunut kun on ollut vähänkin varaa ja hakenut vielä lisää kokoaikaisia töitä. Minulla kävikin tuuri, löysin työpaikan, mutta kuinka moni kaltaiseni ei ole löytänyt? Heitä on liian monta ja liian monta on myös heitä, jotka eivät viitsi edes etsiä. Jotain olisi siis tehtävä ja pian. Nostettaisiinko siis palkkoja ja kannustettaisiin pieniä yrityksiä kasvamaan ja luomaan meille työpaikkoja? Kukapa sitä jäisi mieluumin kotiin istumaan jos palkkaa saisi vaikka kaksin- tai kolminkertaisen määrän työttömänä saatuihin rahoihin verrattuna? Silloinhan sitä olisi varaa käydäkin töissä ja elää ja maksaa asuntolainat ja ottaa vaikka lisää, joka johtaisi myös siihen, että veronmaksajat lisääntyisivät.

Niinpä niin. siinä taas ongelmaa kerrakseen.